Select Page

Historiallista taustaa 1880–1930

Suomalainen kansallisidentiteetti

Suomalaisen kansallisuusaatteen katsotaan heränneen Suomen sodan jälkimainingeissa. Ennen sotaa Suomi oli ollut osa Ruotsin kuningaskuntaa, mutta vuoden 1809 syyskuussa Ruotsin ja Venäjän välillä käytyjen rauhanneuvottelujen myötä alueen hallitsijaksi vaihtui Venäjän keisari Aleksanteri I. Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 keisari vakuutti uusille alamaisilleen pitävänsä voimassa vanhat oikeudet ja korosti Suomelle annettua erityisasemaa. Suomi nousi kansakuntien joukkoon.

Suomalaisille kansakuntana etsittiin ja kirjoitettiin historiaa 1800-luvun aikana. Esimerkiksi Elias Lönnrotin kokoama Kalevala esitti tarinan suomalaisten muinaishistoriasta. Kun maalle oli löydetty historia, piti sille antaa myös kuva. Tämän kuvan loivat maisemamaalauksillaan suomalaiset taiteilijat, kuten Albert Edelfelt, Eero Järnefelt, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka Halonen, jotka olivat hakeneet oppejaan maailmalta. Venäjän 1800-luvun lopulla aloittamien – Suomessa sortokausina tunnettujen – keisarikunnan yhtenäistämiseen tähdänneiden toimien aikana kansallisen taiteen ja kulttuurin rooli vain korostui.

Suomalainen yhteiskunta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun vaihteen jälkeen

Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen syntymävuonna 1865 oli Suomi harvasti asutettu, syrjäinen ja metsäinen maatalousmaa. Suomen teollistuminen alkoi 1800-luvun alkupuolella, mutta se pääsi vauhtiin vasta vuosisadan loppupuolella. Etenkin puunjalostusteollisuuden puolella kehitys oli nopeaa, vaikkakin vanhakantaiset työmenetelmät, kuten tukinuitto, säilyttivät edelleen asemansa tuotantoketjussa. Muuhun Eurooppaan nähden kehitys tapahtui hitaasti ja jäljessä. Maatalousmaana Suomi pysyi vielä kauan.

Maan kehittymisellä oli ihmisten arkipäiväelämän helpottamiseksi tarjota monenlaisia uudistuksia. Väestöä alkoi hiljalleen siirtyä maaseudulta kaupunkeihin ja järjestelmälliseen palkkatyöhön. Ihmisten liikkuminen helpottui ja nopeutui huomattavasti rautateiden ja kanavien rakentamisen myötä etenkin sisämaan suuntaan. Vuonna 1860 Helsingistä oli vuorokauden aikana matkustanut vain muutaman sadan kilometrin päähän. Jo vuoteen 1906 mennessä yhteydet parantuivat huomattavasti ja saavutettavissa olivat jo aivan pohjoisenkin kaupungit aina Ouluun saakka. Jyväskylä liitettiin rautatieverkkoon 1.11.1897, kun vuotta aiemmin valmistunut rata avattiin liikenteelle.

Suomessa 1900-luku alkoi levottomana. Venäläistämisyritykset herättivät pelkoa väestön keskuudessa, ja siitä merkkejä olivat yleisesti lakkoilut, mielenosoitukset ja laajat adressit. Liikehdintä keskittyi suurimpiin asutuskeskuksiin, kuten Helsinkiin ja Tampereelle.

Itsenäinen Suomi

Suomen ja Venäjän yli sata vuotta kestänyt yhteinen taival katkesi, kun Suomi julistautui senaatin ja eduskunnan päätöksellä itsenäiseksi 6.12.1917. Itsenäisyys meneillään olevan vallankumouksen vuoksi sekasorron tilassa olevasta Venäjästä tunnustettiin vuoden 1917 viimeisinä päivinä. Vastasyntynyt valtio joutui heti ongelmiin, sillä jo vuoden 1918 alussa Suomi ajautui monenlaisten syiden vuoksi sotaan. Sisällissodassa vastakkain olivat hallituksen tukemat valkoiset ja työväenliikkeen kannattajat eli punaiset. Voittajaosapuolena sodasta selvisivät valkoiset joukot. Käydyssä sodassa menetti henkensä sotatoimissa ja niiden ulkopuolella yhteensä 36 823 henkilöä. Suurin osa surmansa saaneista kuoli molempien puolien tekemien terroriteoissa.

Sisällissodan arvet jättivät yhteiskuntaan vielä tänäkin päivänä näkyvän vaikutuksen. Kansa oli sodan päättymisestä huolimatta edelleen jakautunut sodan osapuolten mukaan, ja epäluulo ja kauna säilyivät. Itsenäisen valtion ensimmäiset vuosikymmenet menivätkin niin sanotun kansallisen eheyttämispolitiikan linjoilla, vaikkakaan sodan hävinnyttä osapuolta ei haluttu päästää politiikkaan. Hajaannusta hälvennettiin kansallisen identiteetin vahvistamisella ja sen itsenäiselle valtiolle sovittamisella.

Suomeen saapui modernin kulttuurin aalto 1920-luvulla. Tämän pääasiassa Yhdysvalloista vaikutteita saaneen uudenlaisen kulttuurin ilmentyminä olivat jazz-musiikki, äänilevyt ja elokuvateatterit. Samoin alkoi Suomen autoistuminen, joka näkyi varsinkin yksityisautoilun yleistymisessä. Sanomalehdet kirjoittivat populaarimmista asioista, perustettiin aikakauslehtiä ja radion rooli tiedottajana ja kansan sivistäjänä kasvoi, kun vastaanottimien määrä kotitalouksissa lisääntyi. Suomalaisessa taiteessa palattiin sortokausien murruttamaan kansallismielisyyteen ja siten sillä luotiin osaltaan alati voimistuvaa kansallista identiteettiä.

 

Jesse Kananen

 

Kuvaaja: Heikki Hanka

Tämä verkkojulkaisu liittyy Jyväskylän taidemuseossa 17.6.–23.10.2011 esillä olleeseen Tunne maisema -näyttelyyn.

© Jyväskylän taidemuseo 2011-
ISSN-L: 1799-6929